Veden palauttaminen suolle

Vaikka ojituksia ei enää tehtäisi, vaikuttavat jo aiemmin tehdyt muutokset edelleen suon ekosysteemin toimintaan. Lisäksi ojituksilla on vaikutuksia suon ulkopuoliseen vesistöön. Palauttamalla veden kulku suoalueelle, voidaan turpeen vedenpinnan taso saada takaisin sille ominaiseen syvyyteen, jonka myötä maaperä tulee jälleen elinvoimaiseksi. Kun tämän lisäksi hidastetaan suolta poispäin kulkeutuvan veden virtaamaa pidättämällä vettä sekä ohjaamalla valuntaa enemmän sille luontaiseen suuntaan, suon ekosysteemi voidaan palauttaa jälleen loistoonsa.

Ojalinjojen raivaus

Jotta ojalinjoihin voidaan tehdä ennallistavia toimenpiteitä, täytyy ne useimmiten ensin perkata ainakin osittain sinne kasvaneesta tiheästä puustosta. Puusto sitoo ojamaiden maaperää juurillaan ja vaikeuttaa etenkin kaivinkoneella tehtävää työskentelyä. Raivaus voidaan suorittaa konetyönä tai käsin, riippuen siitä, millaisia muita toimenpiteitä ojaan ollaan tekemässä. Mikäli ojaan tehdään esimerkiksi patorakenteita, riittää raivaaminen pelkästään niiden kohdalta. Jos taas oja aiotaan täyttää kokonaan turpeella, vaatii raivaus jo suurempaa työstöä.

Raivauksen jäljiltä syntynyt puutavara, kannot sekä risut viedään pois ojan suorasta läheisyydestä, jotteivat ne kulkeudu veden mukana ojaan tehtyihin patorankenteisiin tai pintavalleihin niitä rikkoen.

Patoaminen

Ojan täyttämisen lisäksi tehokkain keino ennallistamiseen on ojien patoaminen. Patoja voidaan rakentaa ojaan täytön lisäksi tai yksinään, mikäli materiaali ojan täyttämiseen ei riitä. Patoaminen tulee kyseseen myös ojittamattomilla alueilla ja pahoin syöpyneissä kohteissa. Materiaalina käytetään täytön tavoin ojien tieltä kaivettua turvetta. Patoja voidaan maisemoida laittamalla padon päälikerrokseen suolla kasvavaa rahkasammalta tai muuta kasvustoa. Kasvillisuuden avulla rakenne lisäksi tukevoituu, kun kasvit sitovat maata juurillaan.

Padon on oltava tarpeeksi suuri ja pitävä, jotta se kestää siihen tulevan paineen. Patorakenteen pituuden on oltava vähintään 2 metriä ja sen korkeus vähintään puoli metriä ylempänä ojan reunaan verrattuna. Patoja rakentaessa voidaan hyödyntää suolla luonnostaan esiintyviä kohonneita kohtia ja painanteita. 

Herkillä alueilla padot rakennetaan käsin ja niihin voidaan lisätä suodatinkangasta, soraa ja puutavaraa vahvistamaan sen rakennetta. Esimerkiksi pöllipato sopii tällaisiin kohteisiin hyvin. Pöllipadossa hyödynnetään paikan päältä raivattujen puiden runkoja, jotka asetetaan ojaan pystysuunnassa upottaen turpeeseen siten, että niiden päät jäävät ojan reunojen yläpuolelle. Ohutturpeisella alueella rungot voidaan asettaa myös vaakasuuntaisesti. Lopuksi rakenne voidaan peittää suodatinkankaalla ja turpeella, jotta rakenteesta tulee vahva. Rakennelma tuetaan vielä tukipuilla. Vesi ohjataan purkautumaan padolta saralle tai purouomaan syöttöojan tai viisteen avulla. 

Puuston poistaminen

Puuvoittoiseksi muuttunut, alunperin harvapuustoinen suoalue kaipaa raivausta, jotta sen ominainen avara ulkomuoto saadaan jälleen palautettua, eivätkä alueella kasvavat puut haihduta vettä entisestään. Poiston tarvetta voidaan arvioida vanhoja karttoja ja ilmakuvia hyödyntäen ja tarkkailemalla maastokäynnillä puuston rakennetta, ikää ja kasvua.

Puusto kannattaa raivata ennen kuin ojat täytetään, sillä tuolloin suon maaperä ei ole niin upottava ja alueelle päästään konevoimin. On varottava aiheuttamasta syviä painanteita, jotka alkavat toimimaan ojien tavoin. Tämä tarkoittaa sitä, että raivaus on järkevintä sijoittaa talvikaudelle, kun suon pinta on jäässä. Mikäli painaumia pääse kuitenkin syntymään, on ne täytettävä huolellisesti. Tarvittaessa puusto voidaan poistaa myös metsurityönä, mikä onkin järkevää etenki herkemmillä alueilla.