Uoman monimuotoisuuden lisääminen
Uomia on muokattu historiassa paljon kuivatustarpeisiin suoristaen ja perkaten, jonka vuoksi uomien ekologinen tila on tänäkin päivänä usein heikko. Peratuista uomista puuttuu tärkeitä elinympäristöjä, kuten kasvipeitteisiä alueita, kivikoita, puuainesta ja syvennyksiä, joita pieneliöt tarvitsevat viihtyäkseen. Peruskuivatus ja luonnonmukainen uomasto eivät kuitenkaan sulje pois toisiaan. Uomia voidaan ennallistaa ja kunnostaa siten, että ne saadaan lähemmäs luonnontilaa, jolloin niiden ekosysteemi saadaan palautumaan ja uoman monimuotoisuus lisääntyy.
Mutkittelun lisääminen
Jotta uomaa saadaan luonnonmukaisemmaksi, se kaipaa muotoonsa mutkittelua. Usein uomaan alkaakin muodostumaan mutkia luonnostaan paikoille, joissa virtaama on vauhdikasta. Helpoin tapa onkin antaa luonnon hoitaa uoman muotoutuminen ajan kanssa. Mikäli prosessia halutaan kuitenkin nopeuttaa, uomaan voidaan lisätä virranohjaimia, esimerkiksi suuria kiviä, sen molempiin reunoihin, jolloin vesi virtaa uoman reunoja muokaten.
Mutkia voidaan myös tarvittaessa kaivertaa uoman reunamiin, tai vaihtoehtoisesti tehdä täyttöjä esimerkiksi soralla uoman reunoille. Pääasiallinen pyrkimys on kuitenkin koskea uomaan mekaanisesti mahdollisimman vähän. Jos päädytään kuitenkin kaivamaan ja uoman vanhoja, luonnollisia muotoja on vaikea havaita, on hyvä tutustua uoman historiaan vanhoja karttoja, ilmakuvia ja korkeusmallia tarkistellen. Alueen asukkailta löytyy myös usein hyvin tietoa uoman historiasta.
Kiviaineksella vaihtelevuutta ja suojaa
Pieneliöt, kalat ja kasvillisuus viihtyvät vedessä vaihtelevissa olosuhteissa ja löytävät ravintoa, kasvu- ja suojapaikkoja uoman eri sopukoista. Syvyys- ja leveysvaihtelu mutkien lisäksi onkin tärkeä osa luonnonmukaista uomaa. Kiviainesta lisäämällä uomaa saadaan luonnontilaisemmaksi ja veden virtaus erilaistuu. Esimerkiksi mutkien rauhallisemmin virtaavaan reunaosioon voidaan lisätä soraikkoa, joka toimii kalojen ja muiden vesieliöiden kutupaikkoina. Soraikkoa voidaan lisätä myös virtaamaa ohjaamaan asetettujen isojen kivien taakse, sekä uoman pohjalle syvänteisiin. Kiviainesta lisätessä on hyvä ottaa huomioon virtaaman kovuus, jottei aines lähde kulkeutumaan samantien uomaa pitkin ja aiheuta uomaan tukkeumaa.
Kasvien suojassa
Erilaiset kasvien muodostamat niemekkeet ja saarekkeet muuttavat myös osaltaan veden virtaamaa ja samalla kasvit suodattavat uomassa virtaavaa vettä puhtaammaksi. Monimuotoisen uoman ympäristössä viihtyvät monenlaiset eliöt, kuten ravut, simpukat, pohjaeläimet ja kalat. Linnut löytävät pesäpaikkoja kasvuston seasta ja hyönteiset monipuolistavat alueen ekosysteemiä entisestään.
Kasveja voidaan kylvää tai istuttaa alueelle, jos halutaan kasvuston peittävän alueen nopeammin. Uomaan voidaan siirtää kasveja myös sen läheisyydestä.
Tulva-alueiden palauttaminen
Palauttamalla uomaan tulvivia alueita, saadaan uoman ekosysteemiin lisättyä tulviviin olosuhteisiin sopeutuneita kasveja ja eläimiä. Samalla kasvit hillitsevät ravinteiden kulkeutumista ja vettä pidättyy tulva-alueelle. Jotta tulva-alue saadaan palautettua, on otettava huomioon, että vesi pääsee nousemaan alueelle ja että uoman vedenkorkeus tulva-alueilla on riittävä myös kuivempina aikoina, jottei alue pääse kuivumaan. Esimerkiksi laidunalueet sopivat hyvin tulva-alueiksi ja samalla laiduneläimet pitävät huolen siitä, ettei alue pääse metsittymään.
Puuaineksen lisääminen
Uomaan voidaan lisätä myös puuainesta tuomaan suojaa ja ravintoa vesieliöille sekä suodattamaan vedestä ravinteita sen pinnalle muodostuvan biofilmin avulla. Vedessä oleva puuaines toimii hyvin kalojen piilopaikkoina sekä sammalten kasvualustana. Kaatuneet puunrungot myös tukevat uomaa sortumilta ja saavat vaihtelua virtaukseen. Niiden avulla voidaan luoda myös viileämpiä varjopaikkoja niitä tarvitseville eliöille.
Uoman ennallistaminen lisää monimuotoisuutta
Video: Uittoperattujen uomien ennallistaminen. ELY-keskus (2023).