Vesienhoito Suomessa
Vesienhoitoa toteutetaan Suomessa
Valtioneuvoston hyväksymien alueellisten vesienhoitosuunnitelmien ja
merenhoitosuunnitelmien mukaisesti seitsemällä vesienhoitoalueella, joita ovat Vuoksen-,
Kymijoen-Suomenlahden-, Kokemäenjoen-Saaristomeren-Selkämeren-, Oulujoen-Iijoen-,
Kemijoen- sekä kansainväliset Tornion- sekä Tenon, Näätämöjoen ja Paatsjoen
vesistöhoitoalueet. Lisäksi Ahvenanmaa muodostaa oman vesienhoitoalueensa.
Jokaiselle vesienhoitoalueelle laaditaan omat vesienhoitosuunnitelmat, jotka valtioneuvosto hyväksyy. Näissä suunnitelmissa ja niihin sisältyvissä toimenpideohjelmissa selvitetään, miten vesienhoitoa voidaan harjoittaa vesienhoitoalueilla, jotta vesien hyvä tila saadaan saavutetuksi. Suunnitelmat laaditaan aina kuuden vuoden ajalle. Suunnitelmien lisäksi kaikille alueille tehdään merenhoidon- sekä tulvariskienhallintasuunnitelmat, jotka ovat myös voimassa kuusi vuotta.
Lisäksi vaikutusten seuranta kuuluu toimenkuvaan, jotta alueilla toteutettujen toimenpiteiden vaikutuksia voidaan arvioida ja sen myötä tarvittaessa parantaa suunnitelmia seuraavalle hoitokaudelle. Vesienhoidon toimenpiteet näkyvät usein viiveellä, mikä korostaa seurannan tärkeyttä toimia toteutettaessa.
Ympäristöministeriö sekä maa- ja metsätalousministeriö johtavat
vesienhoidon toteutumista. ELY-keskukset toimivat viranomaisina
vesienhoitoalueilla ja toteuttavat yhdessä muiden viranomaistahojen sekä
tutkimuslaitosten, kuten esimerkiksi yliopistojen ja Suomen ympäristökeskuksen
kanssa vesienhoitoon liittyviä toimia. Vesienhoidon parissa harjoitetaan myös
paljon kansainvälistä yhteistyötä.
Lait ohjaavat toimenpiteitä
Vesienhoitoa, -hallintaa ja -suojelua ohjaavat ja
säätävät useat erilaiset lait ja niiden lakipykälät, niin kansallisella, kuin
EU-tasollakin. Lakien tavoitteena on turvata vesien hyvä tila, ohjata
vesistöjen ennallistamisessa sekä asettaa raameja vesienhoidon toimenpiteiden
toteuttamiseen. Useat lait täydentävät toisiaan,
mikä on otettava huomioon jo vesistönhoidon suunnitteluvaiheessa. Lakien
noudattamatta jättäminen tai törkeä huomioimattomuus on tuomittava ympäristörikos